mä en enää ikinä ota terrieriä

uskallatko astua... hirviöluolaamme?

Ensimmäinen lausahdus on se, joka suustani pääsi kymmenisen vuotta sitten, kun meidän perheen ensimmäinen yhteinen koira siirtyi ajasta ikuisuuteen ja olin jo toipunut alkujärkytyksestä. Tai oikeastaan ilmoitin tuon jo silloin, kun menetin hermoni toisen koiramme kanssa otuksen jääräpäisyyden takia. Kuten saatatkin arvata, nämä molemmat kaverukset olivat terrierejä, köh köh. Koiria, joiden rotuun äitini kaiketi jollain tavalla oli ihastunut. Ja meillä oli niitä kaksi, enempää ei ollut tarkoitus ottaa, ei minunkaan, ainakaan terrieriä. Mutta no joo, siinä kävikin sitten niin, että muutettuani omaan asuntoon alkoi olo käydä tyhjäksi, ja yllättäen minulla olikin sitten yksi pieni norwichinterrierivauva jaloissa pyörimässä.

Ajatus terrierikennelistä... no se lähti siitä, kun yhä useampi tuttava alkoi vihjaavasti kysellä, että mitenkäs teidän Sestalla menee ja mites teillä on agilityssä mennyt ja lähtisittekö te minun ja Mustin kanssa tuonne tokoon ja onkos se näyttelyissä käynyt? Taisivat muistaa uhoamiseni pikkutyttönä... Sitten jostain pelmahti esiin sellainen juttu, että voisihan sitä hieman laajemminkin alkaa harrastaa, ja sitten päästiin jopa läpi kennelkurssista ja haettiin kennelnimeä ja kaikki olikin paketissa. Ja onhan niitä pikkupirujakin jo kertynyt... jonkin verran. Mutta en nyt silti sanoisi itseäni kasvattajaksi, ihan vielä.

Kennelin nimi on Power Off, tuttavallisesti voit kutsua sitä vaikka peeooksi (PO) tai poweriksi, miksi tahdotkaan. Minä kutsun tätä hirviöluolaksi. Varsinainen nimi ei ehkä mitenkään liity terriereihin, mutta se sointuu ja siitä tulee mieleen pieni ja pippurinenkin koira - kappas, terrieri. Se on kyllä totta, että välillä toivoisi koirien omistavan nappulan, josta saisi säätää power off ja power on, suurimmaksi osaksi päivää käyttäisin jälkimmäistä asentoa. Mutta koska kyseessä on koira, koska kyseessä on terrieri, sellaista nappulaa ei ole olemassakaan, eikä kukaan täysjärkinen edes haaveilen sen olemassaolosta. Mutta tosiaan, sehän on vain nimi, kennelnimi.

Kuten oletkin jo saattanut arvata näistä teksteistä, kasvattaa Power Off terrierejä, kaikenkarvaisia pikku töppöjalkoja ja vastaavasti hieman suurempikokoisia sisupusseja. Varsinaista kasvatusrotua ei ole, mutta kaikki koirat kuuluvat enemmän tai vähemmän FCI3-roturyhmään näin tiivistettynä. Yritän olla ajautumatta kaidalle polulle, eli en haali tähän(kään) kenneliin yhtään muunrotuista koiraa, heheheh. Harmi sinänsä, tiedän kyllä, että kaikki haluaisivat myydä pienet koiranpentunsa meille.

Mikä tämän kaiken aloitti, mikä ajoi minut tähän tilanteeseen? (Tilanteeseen, jossa omistan useamman terrierin, hölmö!) Kenen vika tämä kaikki saattoi olla? Syyttäkää Sestaa. Se on tuo mustaruskea pystykorvainen pytkylä tuolla.

pääpomojohtaja, Camilla

meidän rääkyvät kauhukakaramme

näillä tarkoitetaan niitä koiria

Monesti sanotaan, että koiranomistaja on aina koiransa pahojen tapojen takana, ettei ihminen ole osannut kouluttaa koiraa oikein, että vika on hihnan toisessa päässä. Mutta mitäs siihen sanot, jos koira on ehkä hieman itsepäinen, se luulee olevansa suuri, vaikka onkin kovin pienikokoinen fyysisesti, ja sen johdosta ajattelee olevansa maailmanvaltias, kaikkivaltias, ja sen usko on niin voimakas että pientä (tai hieman suurempaa, huom. suuri ego!) terrorisointia ei voi aina estää. Todellakaan aina. Koira on ehkä jopa hieman tottelematon, koska luulee omistavansa kaiken ja näin luulee myös kykenevänsä pompottelemaan omistajaa miten tahtoo. Lenkillä se saattaa muuttua korvattomaksi koska ajattelee, että ehkä nyt tämän kerran voisi olla vähän ilkeä, vain tämän kerran. Kotona se hyppää salaa sohvalle ja piiloutuu tyynyihin kun omistaja tulee paikalle ja lietsoo toiminnallaan muita koiria tekemään samoin ja kettuilemaan porukalla. Sitten koko lauma tuhoaa olohuoneen totaalisesti, keksii, miten päästään mamman sänkyyn ja tuhoavat senkin. Näyttelyissä tai kisakentällä ne ovat taas kuuroja ja saattavat huutaa niin kovaan, että itse ei tahdo kuulla mitään. Ne ne vasta koiria ovat!

Edellämainittu kuvaus on kaivettu jostain syvältä pääni sisältä, ja se on kuva koirasta, joka on omistajan pahin painajainen. Sellaisia koiria meillä ei kuitenkaan ole. Meillä on terrierejä!


BH vFIN TVA vAVA vFIN MVA
Määränpäättömän Elämää Suurempaa
norfolkinterrierinarttu

TK2
Green Gables Criminal Miracle
valkoinen länsiylämaanterrierinarttu

TK2
Frequent A Spirit Of Love
norfolkinterrierinarttu

TK2
Piksin Neitoperhonen
bostoninterrierinarttu

näissä mitään hyvää nyt oo, mutta..

koiranpennut on tosiaan älyttömän söpöjä

Pakko kai tänne on tallettaa jonkinlainen pikaperusta merkiksi siitä, ettei tämä ole pelkkää koirien omistamista, vaan jotain suurempaa. Tarkoituksena on loppujen lopuksi se, ettei kukaan koirista lähtisi tästä todellisuudesta jättämättä jälkeensä jotakuta toista, jotakuta lähes samanvertaista, yhtä lahjakasta, luoteikasta ja kaikessa menestyvää täydellisyyskoiraa, ihan ikiomaa perillistä. Tavoitteena on teettää jokaisella hyvin menestyneellä koiralla pennut, nartuilla Power Off - nimen alle, uroksilla mahdollisista pentuja jonkin toisen kennelin nimen alle. Ennen kuin saat pahempaa käsitystä tästä "pienimuotoisesta kotikennelistä", voin vakuuttaa sinulle ensinnäkin sen, että en ole mikään pentutehtailija, ja toiseksi sen, että tätä työtä ei tehdä - kuten minäkään en tätä tee - rahan takia. Paljon se ottaa mutta paljon se myös antaa, ei kuitenkaan rahana.

Kaikilla koirilla pyrin kisaamaan aktiivisesti useassa lajissa, esimerkkinä mainittakoon agility, tottelevaisuuskoulutus ja näyttelyt. Ennen pennuttamista koira on tarkoitus kisata valioksi muutamassa lajissa, ainakin näyttelyistä odottelen hyviä tuloksia, ennen kuin teetän yhtäkään pentuetta. Myös toiselta pentueen vanhemmalta vaadin tuloksia paristakin lajista, että saadaan varmasti hyviä pentuja. Köh köh, tärkeintä on kuitenkin se, että koirat ovat luonteeltaan tarpeeksi... terrierimäisiä. Ja tietenkin muutenkin terveitä ja rodunomaisia.

Kelle sitten lähtee tällainen ihmeolio? Toimitan eikä kun myyn pennut vain aktiivisiin koteihin, joilla on mahdollisuus kasvattaa pennusta kunnon koira pienistä (välttämättömistä) vastoinkäymisistä ja ongelmista huolimatta. Terrieri ei sovi ihmiselle, jolla ei ole itsellään tarpeeksi määräystaitoa ja tiukkaa otetta, valmiutta pitää yllä tarpeeksi kovaa kuria, jollaista tällainen pikkutyrannikin tarvitsee. Toivoisin myös kisaamista ainakin näyttelyissä sekä myös muissa lajeissa, ja mahdollisesti aktiivisuuden jälkeen voin antaa luvan koiran pennutukseen. Eikä sijoituspentukaan ole mahdoton ajatus. Ja sitten meillä taas suku kasvaisi ja tutustuisin uusiin ihmisiin ja saisin enemmän ihmisiä mukaan tähän hömpötykseen ja kaikilla olisi oikein hauskaa! Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle. Ei pentueita suunnitteilla.

äksöniä energisimmille

ei oo meijän pytkyille tarkotettu, tai mulle ainakaan

Olen niin ihana koiraihminen, että olen aktiivinen myös kisojen järjestämisessä... Tai no aktiivinen ja aktiivinen. Kuitenkin. Saatan siis itsekin järjestellä kisoja teidän muiden pupsien koirille, ja lajeina mainitaan taas ne tutut agility, toko, flyball, koiratanssi ja monet muut ihanat! Eipä tähän sitten minulla ole muuta sanottavaa kuin että kisaonnea, älä kompastu siihen koiraasi!

menossa olevat kisat

menneet kisat
» 30.10.11 agility

no jotain pureskeltavaa

tai jahdattavaa, jos se on kivempaa

Ylimääräinen roina, eli kaiken maailman hetken mielijohteesta ostetut ylisöpöt pentupannat, pehmolelut, kipot ja kupit ja muut härpäkkeet, joita ei välttämättä edes tarvittaisi tätä huushollia täyttämään. Ja tietenkin olen haalinut liikaa palloja, etteivät ne loppuisi kesken (aiemmin kävi niin, että kaikki katosivat ja sitten ei ollutkaan enää palloja), niitäkin voisi heitellä pois, osa on siinä kunnossa, että kohta ei enää liidellä. Koirat (ehkäpä niitäkin on liikaa?) tuovat myös aika lailla ominpäin sisälle kaiken maailman kepit ja risut ja niitäin epämukavammat asiat, joita en tässä kehtaa ruveta luettelemaan - pahoitteluni.

linkkilista
No se on sitten sellainen juttu, että se tarkoittaa tavallaan sellaista salaista piilomainostusta, yhteistyötä, jossa vaihdetaan silleen salaa ja hiljaa linkkejä. Tai sitten laitan tänne ihan omin päin jonkun toisen kennelin linkin, hähäh! Ei vaan, saatan kysyä luvan. Nämä ovat siis paikkoja, joissa suosittelen sinun käyvän.

» Green Gables, Shanya || valkoinen länsiylämaanterrieri
» Piksin, Sintsu || ranskanbulldoggi & bostoninterrieri
» kennel, omistaja || kasvatusrodut

copyright
Ulkoasun ja sen koodauksen on suorittanut Camilla, ja kuvan copyt kuuluvat Doug Greenbergille (Flickr.com). Kaikki tekstit näillä sivuilla ovat Camillan käsialaa, ellei toisin mainita! Koirien kuvien copyt on erikseen merkitty kunkin koiran sivuille.